Elämä..

Elämä

kutsuu puoleensa elämää.

Paulo Coelho / Alkemisti

Ravintovalheita

Ravinnosta kerrotaan vaikka mitä: kuuluu kauhutarinoita hampurilaisketjutuotteiden valmistusprosessista, löytyy makeutusaineiden vaarallisuuden vähättelyä ja kaikkea siltä ja väliltä. Mitä tavan talliainen voi sitten uskoa: sitä, tätä vai tuota? Varmasti terve maalaisjärki riittää terveellisemmän ravinnon suosimiseen, mutta ylilyönneistä ei ole hyötyä. Myös oman kehon kuuntelu on avainasemassa: jos valmishampurilainen ei tee oloasi hyväksi, älä syö sitä. Jos joskus harvoin, satunnaisesti sellaisen vahingossa hotkaiset, et siihen kuole eikä se terveyttäsi vaaranna.

Muutama päivä sitten Facebookista bongaamani englanninkielinen kirjoitus  "ravintovalheista" Top 13 Nutrition Lies That Made the World Sick and Fat on hyvä valaisu muutamiin valheellisiin "totuuksiin" ravinnosta, jotka, ikävä kyllä, kirjoituksen mukaan ovat syynä sairastumisiin ja lihomiseen. Lista on vain pintaraapaisu, mutta tästä on hyvä edes aloittaa :)

Oikeat sattumat

Oikeat ihmiset. Oikea paikka. Oikea aika. Siitä syntyy hyvä fiilis, oikea draivi. Sattuman kauppaa kaikki, ehkä myös pikkuisen tarvitaan viitseliäisyyttä, avoimia silmiä ja sitä, että aukaisee suunsa. Pari viime päivää on koostunut itselläni juuri noista oikeista sattumista, ja olo on sen mukainen. Jippii, oikeita ihmisiä on nyt ympärillä, oikeita juttuja, mieluista hommaa. Eipä mulla muuta tältä erää, jatkan fiilistelyä.. :)

Amaranth / Marco Hietala

Voimaruoan lisäksi tarvitaan joskus voimamusiikkia. Hietalan Marco on aina rokannut, niin nytkin viikon alussa. Voimaannuttavaa viikkoa kaikille :)

Paras omatekoinen voi

Voi-margariini -keskustelu on käynyt kuumana jo vuosia. Itse siirryin leivonnassa leivontamargariinien sijasta tyystin voin käyttöön joitakin vuosia sitten ja jätin margariinit kokonaan pois myös leivän päältä. Siirryin ensin voihin, sittemmin Oivariiniin (entinen Voimariini) ja nyttemmin omatekoiseen "terveysmargariiniin". Eri asia sitten on, kuinka paljon leipää ihmisen tarvitsee syödä. Itse olen ollut syömättä sitä pitkiäkin ajanjaksoja, mutta koska leipää satunnaisesti kuitenkin syön, on kiva saada sen päälle laadukasta levitettä, mistä tietää, mitä se sisältää.

Vaikka margariinissa tuskin on muovirakeita tai teollisuusliuottimia, niinkuin hurjat nettikeskustelut väittävät (katso tästä Kemikaalikimaran asiallinen vastine asialle), ja vaikka voi olisikin huono asia sydämelle ja verisuonille (vaikka jotkut ovat eri mieltä), on voi mielestäni luonnollisempi tuote, ja koen sen itselleni parempana vaihtoehtona. Margariinit ovat kuitenkin käyneet läpi isomman prosessin, joten miellän sen keinotekoisemmaksi. Margariinien ja voin terveysvaikutuksista, tai haittavaikutuksista, käydään varmasti kädenvääntöä tulevinakin vuosina, mutta jokainen voi tehdä omat tulkintansa, päätelmänsä ja päätöksensä ottamalla asioista selvää.

Tuore- ja sulatejuustojakin käytän vain harvoin, mutta joskus on kuitenkin kiva saada enemmän vaihtelua leivänpäällisen makuun kuin vain syödä pelkkää voita, ja leivän päälle levitettäväksikin voi on turhan kovaa jääkaappikylmänä. Näihin pulmiin on kuitenkin ratkaisu!

Tässä esittelenkin parhaan omatekoisen, helposti levittyvän levitteen, joka on helppo ja nopea valmistaa ja jonka makua saa varioitua. Tarvitset vain sauvasekoittimen tai blenderin ja neljä perusainesosaa. Alkuperäisen ohjeen julkaisijasta itselläni ei ole tietoa, mutta ohje on kiertänyt blogeissa ainakin joitakin vuosia sitten, todennäköisesti se on ollut myös jossain kirjassakin.

Paras omatekoinen voi

1/3 (luomu)voita (esim. 200 g)
1/3 laadukasta öljyä, esim. kylmäpuristettua luomucamelinaa tai oliiviöljyä (~ 2 dl)
1/3 tai pikkuisen vähemmän vettä (~ vajaat 2 dl tai maun mukaan)
ripaus ruususuolaa

Surauta voi ja öljy sekoittimella ja lisää lopuksi vettä pieninä annoksina, kunnes seos on sopivan juoksevaa. Lisää pikkuisen ruususuolaa ja nosta jääkaappiin hetkeksi kovettumaan levityskelpoiseksi. Nauti leivän, näkkärin, hapankorpun, täysjyväkorpun, riisikakun, teeleipien tai vaikka höyrytettyjen kasvisten päällä.

Lisäämällä voihin yrttejä, mausteita ja valkosipulia saat vaihdeltua siihen eri makuja.

Bon appétit!

Kirjoita..

Kirjoita sydämeesi, 

että jokainen päivä on vuoden paras päivä.

Ralph Waldo Emerson (1803-1882)

Kotiutettu kvinoa

YK:n nimeämä vuoden 2013 kasvi, Andien inkojen tuhansia vuosia viljelemä valevilja, astronauttien ruokavalioon soveltuva suorituskyvyn parantaja, nyt Suomessakin satoa tuottava gluteeniton superruoka, mikä se on? Tietenkin quinoa, tai suomalaisemmin kvinoa.

Jos olet jo tuttu tämän mainion ruoan kanssa, tiedät, että sitä voi käyttää riisin, couscousin tai perunan sijasta kastikkeiden lisukkeena, pataruoissa, jopa keitoissa, kunhan vaan muistaa huuhtoa siementen pinnalla olevan saponiinin pois (kuumalla) vedellä ennen kvinoan keittämistä. Suurin osa saippuamaisesta saponiinista on kyllä jo huuhdeltu ennen pakkausta, mutta saponiinin jäämistä saattaa jäädä kitkerää makua ruokaan, jos sitä ei vielä huuhdo kotona. Salaatteihin kvinoa käy myös erinomaisesti, sitä voi käyttää leivonnaisissa ja sen hiutaleista voi valmistaa puuroa. Kvinoaa voi myös idättää. Olet varmaan huomannut myös, että kvinoa on samalla melko mauton, mutta maukas kasvi, joka pitää nälän hyvin poissa (kvinoa sisältää runsaasti elimistössä hitaasti sulavaa tärkkelystä).  

Jos sen sijaan et vielä ole tutustunut kvinoaan, voit katsoa vaikka Googlen kuvahausta, miltä kasvi ja sen siemenet näyttävät. Kokeile tätä hyvinkin kohtuuhintaista, tavallisten ruokakauppojen hyllyiltä saatavaa kvinoaa ennakkoluulottomasti vaikkapa haudutetun kesäkurpitsan ja kerma/kookoskermalorauksen kanssa. Keitä kvinoaa viitisentoista minuuttia niin pitkään, että siemenistä "irtoaa" "häntä". Ruususuolaa päälle ja avót! Kunnon pikaruokaa!

Kuten jo mainitsin, kvinoa sopii keliaakikoille ja pitää nälän loitolla. Hyvän maun ja miellyttävän koostumuksen lisäksi kvinoan syönti kannattaa, koska siemenet sisältävät kolesterolitonta kasviöljyä, ravintokuitua ja monia hivenaineita: fosforia, megnesiumia, rautaa ja kalsiumia. Onpa siementen valkuaisissa myös kaikkia yhdeksää ihmisen tarvitsemaa välttämätöntä aminohappoa, ja vieläpä juuri oikeassa suhteessa, mikä on kasvikunnan tuotteissa harvinaista. Varsinaista superruokaa koko paketti siis! 

Yli 90% kvinoasta viljellään Etelä-Amerikassa Perussa ja Boliviassa, jonkin verran sitä viljellään myös Ecuadorissa ja nykyisin myös Pohjois-Amerikassa. Kiva, että nyt kotimaistakin kvinoaa on saatavilla, ainakin jossain mittakaavassa. Jokin aika sitten kun uutisoitiin ainakin Helsingin Sanomien sivuilla, että kvinoan nouseminen Euroopan trendiruoaksi aiheuttaa ongelmia Boliviassa, missä kuulemma kvinoaa myydään mielellään myös sen takia, että voi itse ostaa kanaa tai coca-colaa. Mieluummin siis kvinoaa lähiruokana kuin toiselta puolelta maapalloa tuotuna, kiitos!

Jospa perustaisi ensi kesänä oman kvinoapuutarhan? No, ei ehkä onnistuisi. Sato on herkkä ja Suomeen kotouttaminenkin vei kvinoalta 15 vuotta. Nyt kuitenkin suomalaisesta kvinoasta voi iloita Rainingon luomutilalla kvinoapellon laidassa kuulemalla kokemuksia tämän uusvanhan kasvin tuotannosta ja terveellisyydestä sekä maistelemalla kvinoatuotteita 11.9. 

Tällaisina hetkinä toivoisin asuvani pikkuisen etelämmässä!
 


Lue lisää mm.

MTT: Gluteiinitonta ja terveellistä kvinoaa viljellään myös Suomessa

HS: Kvinoa leviää trendiherkuksi - perinneruuan hinta karkaa köyhimmiltä

HS: Ikivanha inkojen kasvi 

Ekoloinen: Kuinka quinoa keitetään?