Elämä..

Elämä

kutsuu puoleensa elämää.

Paulo Coelho / Alkemisti

Ravintovalheita

Ravinnosta kerrotaan vaikka mitä: kuuluu kauhutarinoita hampurilaisketjutuotteiden valmistusprosessista, löytyy makeutusaineiden vaarallisuuden vähättelyä ja kaikkea siltä ja väliltä. Mitä tavan talliainen voi sitten uskoa: sitä, tätä vai tuota? Varmasti terve maalaisjärki riittää terveellisemmän ravinnon suosimiseen, mutta ylilyönneistä ei ole hyötyä. Myös oman kehon kuuntelu on avainasemassa: jos valmishampurilainen ei tee oloasi hyväksi, älä syö sitä. Jos joskus harvoin, satunnaisesti sellaisen vahingossa hotkaiset, et siihen kuole eikä se terveyttäsi vaaranna.

Muutama päivä sitten Facebookista bongaamani englanninkielinen kirjoitus  "ravintovalheista" Top 13 Nutrition Lies That Made the World Sick and Fat on hyvä valaisu muutamiin valheellisiin "totuuksiin" ravinnosta, jotka, ikävä kyllä, kirjoituksen mukaan ovat syynä sairastumisiin ja lihomiseen. Lista on vain pintaraapaisu, mutta tästä on hyvä edes aloittaa :)

Oikeat sattumat

Oikeat ihmiset. Oikea paikka. Oikea aika. Siitä syntyy hyvä fiilis, oikea draivi. Sattuman kauppaa kaikki, ehkä myös pikkuisen tarvitaan viitseliäisyyttä, avoimia silmiä ja sitä, että aukaisee suunsa. Pari viime päivää on koostunut itselläni juuri noista oikeista sattumista, ja olo on sen mukainen. Jippii, oikeita ihmisiä on nyt ympärillä, oikeita juttuja, mieluista hommaa. Eipä mulla muuta tältä erää, jatkan fiilistelyä.. :)

Amaranth / Marco Hietala

Voimaruoan lisäksi tarvitaan joskus voimamusiikkia. Hietalan Marco on aina rokannut, niin nytkin viikon alussa. Voimaannuttavaa viikkoa kaikille :)

Paras omatekoinen voi

Voi-margariini -keskustelu on käynyt kuumana jo vuosia. Itse siirryin leivonnassa leivontamargariinien sijasta tyystin voin käyttöön joitakin vuosia sitten ja jätin margariinit kokonaan pois myös leivän päältä. Siirryin ensin voihin, sittemmin Oivariiniin (entinen Voimariini) ja nyttemmin omatekoiseen "terveysmargariiniin". Eri asia sitten on, kuinka paljon leipää ihmisen tarvitsee syödä. Itse olen ollut syömättä sitä pitkiäkin ajanjaksoja, mutta koska leipää satunnaisesti kuitenkin syön, on kiva saada sen päälle laadukasta levitettä, mistä tietää, mitä se sisältää.

Vaikka margariinissa tuskin on muovirakeita tai teollisuusliuottimia, niinkuin hurjat nettikeskustelut väittävät (katso tästä Kemikaalikimaran asiallinen vastine asialle), ja vaikka voi olisikin huono asia sydämelle ja verisuonille (vaikka jotkut ovat eri mieltä), on voi mielestäni luonnollisempi tuote, ja koen sen itselleni parempana vaihtoehtona. Margariinit ovat kuitenkin käyneet läpi isomman prosessin, joten miellän sen keinotekoisemmaksi. Margariinien ja voin terveysvaikutuksista, tai haittavaikutuksista, käydään varmasti kädenvääntöä tulevinakin vuosina, mutta jokainen voi tehdä omat tulkintansa, päätelmänsä ja päätöksensä ottamalla asioista selvää.

Tuore- ja sulatejuustojakin käytän vain harvoin, mutta joskus on kuitenkin kiva saada enemmän vaihtelua leivänpäällisen makuun kuin vain syödä pelkkää voita, ja leivän päälle levitettäväksikin voi on turhan kovaa jääkaappikylmänä. Näihin pulmiin on kuitenkin ratkaisu!

Tässä esittelenkin parhaan omatekoisen, helposti levittyvän levitteen, joka on helppo ja nopea valmistaa ja jonka makua saa varioitua. Tarvitset vain sauvasekoittimen tai blenderin ja neljä perusainesosaa. Alkuperäisen ohjeen julkaisijasta itselläni ei ole tietoa, mutta ohje on kiertänyt blogeissa ainakin joitakin vuosia sitten, todennäköisesti se on ollut myös jossain kirjassakin.

Paras omatekoinen voi

1/3 (luomu)voita (esim. 200 g)
1/3 laadukasta öljyä, esim. kylmäpuristettua luomucamelinaa tai oliiviöljyä (~ 2 dl)
1/3 tai pikkuisen vähemmän vettä (~ vajaat 2 dl tai maun mukaan)
ripaus ruususuolaa

Surauta voi ja öljy sekoittimella ja lisää lopuksi vettä pieninä annoksina, kunnes seos on sopivan juoksevaa. Lisää pikkuisen ruususuolaa ja nosta jääkaappiin hetkeksi kovettumaan levityskelpoiseksi. Nauti leivän, näkkärin, hapankorpun, täysjyväkorpun, riisikakun, teeleipien tai vaikka höyrytettyjen kasvisten päällä.

Lisäämällä voihin yrttejä, mausteita ja valkosipulia saat vaihdeltua siihen eri makuja.

Bon appétit!

Kirjoita..

Kirjoita sydämeesi, 

että jokainen päivä on vuoden paras päivä.

Ralph Waldo Emerson (1803-1882)

Kotiutettu kvinoa

YK:n nimeämä vuoden 2013 kasvi, Andien inkojen tuhansia vuosia viljelemä valevilja, astronauttien ruokavalioon soveltuva suorituskyvyn parantaja, nyt Suomessakin satoa tuottava gluteeniton superruoka, mikä se on? Tietenkin quinoa, tai suomalaisemmin kvinoa.

Jos olet jo tuttu tämän mainion ruoan kanssa, tiedät, että sitä voi käyttää riisin, couscousin tai perunan sijasta kastikkeiden lisukkeena, pataruoissa, jopa keitoissa, kunhan vaan muistaa huuhtoa siementen pinnalla olevan saponiinin pois (kuumalla) vedellä ennen kvinoan keittämistä. Suurin osa saippuamaisesta saponiinista on kyllä jo huuhdeltu ennen pakkausta, mutta saponiinin jäämistä saattaa jäädä kitkerää makua ruokaan, jos sitä ei vielä huuhdo kotona. Salaatteihin kvinoa käy myös erinomaisesti, sitä voi käyttää leivonnaisissa ja sen hiutaleista voi valmistaa puuroa. Kvinoaa voi myös idättää. Olet varmaan huomannut myös, että kvinoa on samalla melko mauton, mutta maukas kasvi, joka pitää nälän hyvin poissa (kvinoa sisältää runsaasti elimistössä hitaasti sulavaa tärkkelystä).  

Jos sen sijaan et vielä ole tutustunut kvinoaan, voit katsoa vaikka Googlen kuvahausta, miltä kasvi ja sen siemenet näyttävät. Kokeile tätä hyvinkin kohtuuhintaista, tavallisten ruokakauppojen hyllyiltä saatavaa kvinoaa ennakkoluulottomasti vaikkapa haudutetun kesäkurpitsan ja kerma/kookoskermalorauksen kanssa. Keitä kvinoaa viitisentoista minuuttia niin pitkään, että siemenistä "irtoaa" "häntä". Ruususuolaa päälle ja avót! Kunnon pikaruokaa!

Kuten jo mainitsin, kvinoa sopii keliaakikoille ja pitää nälän loitolla. Hyvän maun ja miellyttävän koostumuksen lisäksi kvinoan syönti kannattaa, koska siemenet sisältävät kolesterolitonta kasviöljyä, ravintokuitua ja monia hivenaineita: fosforia, megnesiumia, rautaa ja kalsiumia. Onpa siementen valkuaisissa myös kaikkia yhdeksää ihmisen tarvitsemaa välttämätöntä aminohappoa, ja vieläpä juuri oikeassa suhteessa, mikä on kasvikunnan tuotteissa harvinaista. Varsinaista superruokaa koko paketti siis! 

Yli 90% kvinoasta viljellään Etelä-Amerikassa Perussa ja Boliviassa, jonkin verran sitä viljellään myös Ecuadorissa ja nykyisin myös Pohjois-Amerikassa. Kiva, että nyt kotimaistakin kvinoaa on saatavilla, ainakin jossain mittakaavassa. Jokin aika sitten kun uutisoitiin ainakin Helsingin Sanomien sivuilla, että kvinoan nouseminen Euroopan trendiruoaksi aiheuttaa ongelmia Boliviassa, missä kuulemma kvinoaa myydään mielellään myös sen takia, että voi itse ostaa kanaa tai coca-colaa. Mieluummin siis kvinoaa lähiruokana kuin toiselta puolelta maapalloa tuotuna, kiitos!

Jospa perustaisi ensi kesänä oman kvinoapuutarhan? No, ei ehkä onnistuisi. Sato on herkkä ja Suomeen kotouttaminenkin vei kvinoalta 15 vuotta. Nyt kuitenkin suomalaisesta kvinoasta voi iloita Rainingon luomutilalla kvinoapellon laidassa kuulemalla kokemuksia tämän uusvanhan kasvin tuotannosta ja terveellisyydestä sekä maistelemalla kvinoatuotteita 11.9. 

Tällaisina hetkinä toivoisin asuvani pikkuisen etelämmässä!
 


Lue lisää mm.

MTT: Gluteiinitonta ja terveellistä kvinoaa viljellään myös Suomessa

HS: Kvinoa leviää trendiherkuksi - perinneruuan hinta karkaa köyhimmiltä

HS: Ikivanha inkojen kasvi 

Ekoloinen: Kuinka quinoa keitetään?

Hiekkakinokset..

Hiekkakinokset muuttavat muotoaan tuulessa, 

mutta aavikko ei muutu koskaan.

Paulo Coelho / Alkemisti

Täysii & hyvinvointi

Tänä vuonna 2.11. Tampereella järjestetään järjestyksessään toinen Täysii-seminaari, jonka teemana on tällä kertaa hyvinkin ajankohtainen työhyvinvointi. ”Uhraammeko hyvinvointimme työlle, jotta saamme rahaa, jotta voimme ostaa hyvinvointimme takaisin?” Tätä olen itsekin viime vuosina, erityisesti parin viime vuoden aikana, pohtinut. Samoin sitä, mitä sitä isona sitten tekisi.

Tässä videossa tilaisuuden luoja Andy Hopi kertoo pikkuisen mm. asioiden tekemisestä (tuntuuko, ettet saa jotain asiaa joskus tehtyä tai että joskus teet liian montaa asiaa samanaikaisesti?) ja sattumien kautta kohtaamisesta (oletko joskus tavannut sattumalta ihmisen, kenestä olet ajatellut, että hänet olisi kiva tavata?):

Täysii -seminaari 2012 | Andy Hopi 

Andyn lisäksi työhyvinvointiseminaarin puhujakaartista haluaisin niin nähdä Jaakko Halmetojan, kenestä oon vuosia miettinyt, minne häntä voisi mennä kuuntelemaan. No, ehkäpä hän vielä jokin kaunis päivä kävelee kadulla vastaan, jos en Tampereelle marraskuun alussa pääse.

Parasta puhujien lisäksi tapahtumassa olisi varmaan nähdä, Elastisen sanoin videolla, positiivista jengiä ja hyvää fiilistä. Siitä saisi varmasti potkua eteenpäin niin omassa elämässä kuin työasioiden miettimisessä ja asioiden priorisoimisessa.

Mitä ikinä teen, mä teen sen täysii 
Joka päivä kun elän mä elän täysii

Hyvää settiä Kirsi Salolta

Kun vielä katsoin telkkaria ja kun Kirsi Salo juonsi Heikoin lenkki -ohjelmaa, lähes inhosin tuota kylmältä vaikuttavaa naista. (Tottakai tämä tiukkis oli formaatin luoma imago, mutta silti: kukaan oikeasti lämmin ihminen ei edes lähtisi tekemään tuollaista ohjelmaa. Näin ajattelin.)

Sittemmin hieroin silmiäni, kun luin Kirsin haastattelun jostain naistenlehdestä (juu, olen siirtynyt nyt niihin telkkarin sijaan.. no ei, naapurilta sain vanhoja lehtiä kesälukemiseksi, aivan uusi maailma, joka jaksoi kiinnostaa sen parin viikon verran). Haastattelu antoi todella lämminhenkisen kuvan avoimesta ihmisestä, joka puhui ihan samoista asioista kuin ne, joiden blogeja olen ahminut nyt nelisen vuotta. Henkisestä terveydestä, puhtaasta ravinnosta, kehosta, tunteista, siis kaikesta siitä, mitä ns. vaihtoehtobloggaajat toitottavat. Terveys-, ruoka- tai elämäntyyliblogi kuulostaa liian rajoittavalta termiltä, vaihtoehtoisista asioista kirjoittavat ristin juuri vaihtoehtobloggaajiksi.

Tänään törmäsin Kirsin vaihtoehtoblogiin, ja pakko oli kopsata allaoleva pätkä ensimmäisestä lukemastani blogitekstistä Avatkaa laatikko - olen elossa! Kyllä, todellakin, ihmiset muuttuvat. Voi olla, että Kirsi Salo on aina ollut lämminhenkinen, mutta mielipiteeni tuosta naisesta ovat todellaKIN muuttuneet noista telkkariajoista. Ainakin Kirsi itse sanoo muuttuneensa - jos nyt muuttuminen itse on edes mahdollista. Olisiko niin, että jokin muuttaa ihmisiä, ihminen ei itse pysty muuttumaan? Jokin sattuma, joka tuo paremman ravinnon kehiin, mikä muuttaa ihmistä. Jokin pikkujuttu, joka tuo muutoksen nenän eteen. Sattuma, kohtalo.

Lapset pulppuavat elämää! Se on aivan loputonta, plop, plop, plop. Lapset osaavat elää - aikuiset eivät osaa elää.

Nykyihmisen surullinen kehitystarina on se, kuinka jo heti elämän alussa lapsesta aletaan karsia pois elämän rönsyjä, tungetaan koko ajan pienempään laatikkoon “Älä nyt tee sitä (lähikontakti mutaan), Varo nyt ihmeessä tota (tutustuminen pihan puuhun),” “Hyi, pane se pois!” (äidille aarteena tuotu kastemato). Lapsen riemukkaimmat elämän täyteiset jokellukset ja myöhemmin terävät huomiot menevät ohi “Isillä on tässä nyt vähän kesken… myöhemmin..”. Lapsi oppii, että elämästä nauttiminen on jonkinlainen sivuseikka, se on vaarallista, likaista ja sillä ei saa kiitosta eikä huomiota. Into laantuu, etenkin jos esimerkkeinä kotona toimivat elämän suhteen jo periksi antaneet aikuiset.

Ja sitten tulee vielä päälle koululaitos, jossa innottomimmat ulkoaopiskelijat palkitaan. Olin yksi heistä. Mitään en enää muista Afrikan maiden päävientituotteista tai mineeraalien synnystä, mutta jostain syystä se oli paljon tärkeämpää kuin ikkunan takana odottava luominen tai leikkiminen, ihmisenä olemaan opetteleminen. Ne, joilla koulussa sykkii rinnassa edes pieni intohimon palo jotain kohtaan tuomitaan keskittymiskyvyttömiksi unelmoijiksi, adhd-lapsiksi tai tyhmiksi. Kuinka kukaan, joka haluaisi vain maalata sormiväreillä eikä kiinnostu matematiikasta voisi sopia tähän yhteiskuntaan. 20 vuotta myöhemmin hän voisi olla uusi Picasso, mutta sellaisen selvittämiseen ei ole nyt aikaa. Korkeakouluun ei pääse, jos ei nyt…keskity! Elämä, kauneus, seikkailu, luominen ja ihmisenä kasvaminen kutsuisi ikkunan takana, mutta integraalilaskenta on jotenkin tärkempää taas. Kympin oppilas ja mitään en siitäkään muista.

Ja niin me marssimme putken sisällä, käymme korkeakoulut ja muut tympäännyttävät kuviot läpi. Jotkut kärsivät enemmän, jotkut oppivat elämään harmaassa tahnassa ja ovat sitä mieltä, ettei tässä nyt niin hätää ole. Kipinän viimeinenkin valo on sammunut. Mutta silloin tällöin jossain aina joku herää siihen, että riepoo ja niin pirusti. Ja jos havahdumme vähän lisää, mitä aika harvalle kuitenkaan käy, heräämme siihen karuun faktaan, että kaiken meille opetetun vastaisesti elämämme tarkoitus ei sittenkään ole vain selvitä tai olla menestynyt tai tuottava. Elämän tarkoitus on: elää! Ei edes oppia elämään vaan muistaa se, minkä jo osasimme kauan sitten. Olla elossa, joka solulla. Joka hengenveto tuntuu siltä kuin olisi ollut hukkumassa synkkään mereen ja se eka hengenveto pinnalla…aaaah!! Se tunne, OLEN ELOSSA! Elossa! Kaikki muu unohtuu. Tuskat, valitukset, väärydet, kostonhimot, katkeruudet, surut, kaikki. Elämä voittaa kaiken.

Tekstinsä lopussa Kirsi linkkaa tähän tekstiin ja videoon, missä "seuraavaksi nobelistiksi uumoiltu 14-vuotias poika sanoo huumorin keinoin sanottavansa luomiskyvyn tuhoavasta koulujärjestelmästä, joka laatikoi hänet jo taaperona hyödyttömäksi ADD-lapseksi". Huh. Ajattelun arvoista.

Kannattaa myös lukea Kirsin teksti Ajatuksia teho-osastolta. Vaikuttavaa tekstiä mm. siitä, kenen ruokasuosituksia kuunnella - ja kuitenkaan olla syömättä liian tiukkapipoisesti. Suosittelen tutustumaan Kirsin blogiin ja sivustoon muutenkin!

Tuohesta tuohta?

Koivun tuohesta on tänään uutisoitu ainakin Tekniikka&Talous -sivuilla sekä Ylen tiedeuutisissa. Tuohi sisältää runsaasti betuliinia, noin kolmanneksen kuivapainostaan. Betuliinilla on bakteereja/mikrobeja tappava vaikutus ja se parantaa insuliiniherkkyyttä sekä alentaa veren kolesterolia yhtä hyvin tai jopa tehokkaammin kuin statiini. Uutisissa kerrottiin myös, että

"Rakenteeltaan jo käytössä olevia muistuttavien, uusien antibioottien ongelma on, että bakteerit kehittävät niille vastustuskyvyn hyvin nopeasti. Uuden yhdisteryhmän, betuliinijohdannaisten, käyttöönotto voisi olla ratkaisu tähän resistenssiongelmaan ja auttaa lääkkeitä säilyttämään tehonsa paremmin."

Olisiko suomalaisella koivun tuohella mahdollista tehdä tuohta vaikkapa myös hyvinvointi- ja luontomatkailun osana? Meillä on pakuria, pihkaa, mahlaa ja muuta, mistä tehdään useita terveystuotteita. Ehkäpä tämä tuohi olisi listaan oiva ja eksoottinen lisä menneiden aikojen tuulahduksella.

Suomi voisikin hieman enemmän hyödyntää luontoa ja perinteitä matkailuvalttina. Niin ulkomaalaisille kuin suomalaisillekin ;)